Suomessa on muutettu maalta kaupunkiin aina 1800-luvun loppupuolelta saakka, vaikkakin suurempi maaltapako käynnistyi koneellistumisen myötä 1950-luvulla, ja yltyi 1960- ja 70 -luvuilla maatalouspolitiikan linjausten vuoksi. Kun vuonna 1860 maa- ja metsätalouden parissa työskenteli yli 90 prosenttia työvoimasta, vuonna 2000 siitä elantonsa repi enää alle kymmenen prosenttia.

Monesta kylästä on peruspalvelut hiipuneet. Idylliset kyläkoulut, jotka ovat tarjonneet laadukasta, pienten luokkakokojen opetusta, ovat hiljentyneet. Bussivuoroja on karsittu ja maalaisteiden kunnossapitoa on lykkäilty. Pankkien toimipisteet ja postikonttorit ovat supistuneet ja vetäytyneet yhä kauemmaksi maalaisasiakkaistaan. Pienillä kyläkaupoilla on kova tekeminen kilpaillessaan megakauppakeskusten kanssa.
Näin maaseutua autioittava noidankehä jatkaa kiertämistään.
Meidän, jotka asumme maalla ja sen helmoissa, kannattaa tukea paikallista palvelua. Jos me kuljetamme itsemme ekologisesti ja vähemmällä kilometrimäärällä lähikauppoihin, kaukana sijaitsevien kaupungin ostoskeskusten sijaan, varmistamme näiden laadukkaiden ja yksilöllisten palvelujen elossa pysymisen. Samalla vaivalla saamme tuttua ja taattua lähiasiakaspalvelua.
Ikimuistoinen koronakevät hyppyytti ihmisiä digiloikkaan; opittiin etätyöskentelyn mahdollisuudet ja vahvuudet. Tässäkö siemen maaseudun uudelle elävöitymiselle? Terveellä henkiinjäämisvaistoilla varustetut kunnat ja yritykset nousevat notkeina vastaamaan nykyihmisen tarpeisiin, muun muassa laadukkailla tietoliikenneyhteyksillä, kuten Pälkäneellä.
Monilla nuorilla on enää hyvin etäinen tuntuma maaseutuun. Heitä houkutellaan kesämökeille sähköistämällä kaukaisiakin pirttejä aurinkovoimalla ja löytämällä vedettömälle vessalle mukavampiakin vaihtoehtoja kuin perinteinen puucee. Tulevat mökkisukupolvet voidaan opettaa arvostamaan maalaiselämää, nauttimaan maaseudun puhtaudesta ja turvalllisuudesta, väljyydestä, jossa viruksetkaan eivät yletä tarttumaan ihmisestä toiseen.
Kyllä moni kaupunkilainen muuttaisi mieluusti maaseudulle, jos vain työtä ja hyvän, modernin elämän mahdollisuuksia löytyy. Maalla asumisen etuja ovat muun muassa halpuus: samalla rahalla saa enemmän asuinneliöitä ja pihapiiriä kuin kaupungissa. Kotitarveviljelyn ja hyötykasvien kasvattamisen trendikin saa kallistumaan kohti maaseutua. Luonto, lenkkipolut ja marjamaat löytyvät kävynheiton päässä. Lapset ja koiratkin pääsevät kunnolla leikkimään, kun kontaktipintaa Äiti Maan kanssa on enemmän kuin postimerkin kokoisella kerrostalopihalla.
Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset ovat moninkerroin onnellisempia asuessaan maalla. Kuten Jukka Virtasen sanoittamassa 70-luvun laulussakin todetaan: ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa.”

 

Moona Metsoila