Tämä vuosi tulee jäämään mieliimme poikkeuksellisena. Kenties tulevat sukupolvet jopa pistävät tähän vuosilukuun kirjanmerkin: oli maailma ennen 2020 ja maailma sen jälkeen.

Itse henkilökohtaisesti uskon, että pitkässä juoksussa tämä maailmanlaajuisesti koettu pandemian aikakausi tuottaa lopulta myös hyviä asioita. Muutoksia, uudistuksia, ymmärrystä. Välttämättömyyksiä, joita monet tieteilijät ovat jo pitkään kehottaneet meitä tekemään; uusia toimintatapoja ja turhan karsimista, joiden vaikutuksista aiemmin on voitu vain teorisoida.
Vasta tulevaisuuden tilastot paljastavat meille, olivatko esimerkiksi ympäristö, liikenneturvallisuus, kotimaan matkailu tai digitaalisten palvelujen kehittyminen nettovoittajia tässä ajassa vai ei.
Etäisyys ja pysähtyminen on saanut monet meistä tekemään katsauksen omaan elämään, ja oma sekä ympäristön todellinen hyvinvointi on noussut kirkkaammin ajatuksiin. Kun läheisten ihmisten tapaaminen oli säännösteltyä ja typistettyä, heidän arvonsa on ymmärretty entistä paremmin. Moni koki, että läheiset ja terveys ovatkin omassa elämässä suurempia tekijöitä kuin talous ja jokapäiväisen menemisen vapaus.
Kiire ja riennot arvioitiin uusiksi, ja huomio kiinnitettiin lähelle. Oma perhe, pihamaa, lähiluonto ja marjat puskissa on nähty uusin silmin. Moni arkinen itsestäänselvyys tuntuu nyt aivan erilaiselta. Kuinka moni olisi uskonut vielä vuodenvaihteessa, että tulemme kokemaan mullistavasti eri tavalla monet pienet, jokapäiväiset pikkuasiat, kuten jonottaminen, kättely, koulupäivä, elokuviin meno, ostoskärryn kahvaan tarttuminen tai satunnaisen yskäisyn kutitus kurkun pohjassa?
Raskaan kevään jälkeen ihanat kesäkuukaudet toivat kaivattua helpotusta ja vapauden riemua monelle. Kesä alkaa olla jo taputeltu, on aika taas palautua tähän erikoiseen arkeen. Suurimmalla osalla meistä on varmasti tahtoa ja energiaa torjua toimillamme koronan uutta aaltoa, olemmehan jo vanhoja tekijöitä tässä taistelussa. Tää me osataan! Käytetään maskeja oikein, mennään käsi ojossa jokaiseen käsidesipisteeseen ja jaksetaan pestä niitä käsiä. Yhteisvoimin saamme yhteiskunnan rattaat taas toimimaan ja myllyt jauhamaan turvallisesti.
Ihanan suven satona voidaan mielen pärekorin pohjalle korjata myös henkistä vastustuskykyä poikkeuksellisen ajan aiheuttamaan stressiin. Iltojen pimetessä ja tuulen käydessä kylmäksi psyykkiset vitamiinivarastot auttavat meitä selviämään. Henkistä kriisinkestävyyttä neuvotaan kehittämään esimerkiksi pysähtymällä miettimään ja luotaamaan omaa vointia pohjia myöten, ja kirjaamaan konkreettisesti paperille ylös niitä konsteja, jotka aiemmin ovat auttaneet vastoinkäymisistä selviämiseen. Usein muun muassa toisten auttaminen helpottaa myös omaa oloa.
Nyt enemmän kuin koskaan tarvitsemme ymmärrystä, suvaitsevuutta ja armollisuutta sekä itseämme että ympäristöämme kohtaan. Pidetään huolta, autetaan ja otetaan vastaan apua, luotetaan parempaan aikaan.

 

Moona Metsoila