Kangasalan poliisi perustelee: Syyttäjä tulisi jättämään syytteen asiassa nostamatta sillä perusteella, että asiassa ei ole riittävänä pidettävää näyttöä rikoksesta tai sen tekijästä. Tästä syystä esitutkinta on rajoitettu so. lopetettu. Syyttäjän päätöksen ytimenä on tulkinta, onko teko ollut törkeää huolimattomuutta vai tavallista huolimattomuutta.

Kangasalla Majaalahden kylässä sijaitsevan Hietalahden jalopuulehdon laiton hakkuu tapahtui toukokuussa 2014. Ensin tapahtuneen aluspuuston raivauksesta ilmoitettiin kaikille asiaan kuuluville tahoille mutta kiellosta huolimatta hakkuu jatkui parin viikon päästä harvesterilla, kohdistuen nyt varttuneisiin lehmuksiin ja haapoihin. Olisiko pitänyt järjestää jatkuva vartiointi? Metsäpalstan (24ha) omistaa Kangasalan kunta. Suojelukohde,

Kooltaan 1,1 ha on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi, joka on vaarassa vähentyä ja hävitä tarkastelualueelta (EU). Hietalahden jalopuumetsikkö kasvatti ko. luontotyypin osuutta 60% Kangasalan alueella.  Hakkuutoiminta huhti- ja toukokuussa 2014 vähensi sitä 30% (0, 5 ha).

 Toiminnan jatkumisesta tehtiin välittömästi tutkintapyyntö ensin kylän asukkaan sitten ELY:n toimesta. Tutkinnan tuloksia ja jatkotoimia on useiden kuukausien ajan tiedusteltu sekä Kangasalan poliisilta että syyttäjän virastosta. Vastaus saatiin nyt, kun tapahtumasta on kulunut vuosi. Tulos on, kuten yllä mainitaan. Näytön puuttuminen on täysin perusteeton väite. Kaikki toimijat ovat tiedossa ja teon jäljet edelleen koskemattomana nähtävissä. Hakkuutehtävää varten oli annettu kartta, jossa suojeltavaa aluetta ei ollut rajattu. Hakkuun jatkaminen ELY:n kiellon jälkeen viittaa teon tahallisuuteen. Poliisi ei ole missään vaiheessa kuullut henkilöitä, jotka tapahtumat havaitsivat ja lopulta pysäyttivät hakkuutoiminnan.

 Kangasalan kunnan metsäasioista vastaa kehitysjohtaja Jarmo Kivineva. Käytännön toimijoita ovat tapauksessa olleet Metsänhoitoyhdistys Roine sekä urakoitsija ES-Metsä.

 Lisämausteena asiassa on noin neljä vuotta sitten aloitettu hanke uuden tien rakentamiseksi kolmelle kesämökille. Tie kulkisi puheena olevan suojellun alueen lävitse. Tiehankkeen ja laittoman hakkuun yhteyttä voi vain arvailla.

 Jos oikeustoimet eivät tuota tulosta, nähdäänkö tässä keino päästä eroon epätoivotusta suojelukohteesta? Päätavoitteemme on estää vastaavat tapaukset.

Tiedotteen lähettäjät, tietoja antavat:

Markku Välimaa Majaalahti 050 3450234

Pia Paakkunainen-Taylor Majaalahti 050 3286228

Robert Taylor Majaalahti 040 5148866

Jorma Mäntylä Kangasalan Luonto ry0400 333575

_______________________________________________________________________

Suojellut metsät ovat nyt ilmeisesti vapaata riistaa?

Jos omistat suojelumetsää, jonka suojelusta voisi saada jopa valtionkonttorin korvauksen.

Jos et pääse siitä eroon vaihtamalla tai myymällä, aina voinee tilata paikalle hakkuun ja ulkomaalaisen kuskin, joka lupaa omia syyt niskoilleen heti jos joku sattuisi huomaamaan.  Jos siis laki on tässä maassa kaikille sama kuin kunnille. Ely-keskus tyytyy siihen että syyttäjä Jari Kukon mukaan ketään ei voida osoittaa vastuulliseksi asiasta, jota on jopa jatkettu ELY:n ja kyläläisten kieltojen jälkeenkin. Suomessa on erittäin tarkat GSM-pohjaiset järjestelmät metsänhoidossa ja jo niissä näkyy selkeästi alueet, joita hakataan ja joita ei hakata, joten tämän tyyppiset huolimattomuudet ovat sangen harvinaisia Elynkin lausunnon mukaan.

 Juttu seisoi liki vuoden syyttäjä Jari Kukon pöydällä ja Kangasalan poliisiasemalla. Omituisinta on että virkakoneistomme ei tutkinut (teki esitutkintarajoituksen kuulematta edes yksityisiä tahoja tai viranomaista, jotka ovat sitä seuranneet läheltä tai tekivät ilmoitukset. )  tointa, joka on tehty ja jatkettu huolimatta monesta eri suunnasta ja moneen kertaan tulleesta kiellosta. 

 Kangasalan kunta olisi voinut aiemmin liittää alueen suojeluohjelmiinsa ja jopa tienata alueen suojelulla, matkailuarvoilla ja virkistysarvolla, mutta sen sijaan alueesta yritettiin päästä eroon vaihtamalla sitä yksityisen kanssa. Kun ei päästy,  niin alueelle laitettiin hakkuu, joka aloitettiin vieläpä juuri tuosta harvinaisesta jalopuulehdosta. Hakkuu oli siinä mielessä erikoisen oloinen, sillä jopa pienet jalopuuntaimet yksitellen käsipelissä oli käyty katkomassa / nyppimässä pois alueelta. ( pienet jalopuuntaimet eivät varmuudellla ikikuusikon alla kasvaessaan olisi haitanneet metsän normaalia kasvua ) On syytä muistaa että alueen läpi suunniteltiin aiemmin myös tielinjaa, ja hakkuun onnistuminen olisi ollut tielinjan saannin kannalta valtaisa etu.

 Hakkuun alkaessa toimitettiin useita kieltoja/tietoa asiasta sekä Kangasalan kunnan kehitysjohtaja Jarmo Kivinevalle ja MHY: Roineen Pekka Jaatiselle. Hakkuita jalopuulehdon aueellla ja sen viereisillä suojavyöhykkeillä jatkettiin kuitenkin monista, jopa viranomaisen kielloista huolimatta.  Kunnan luontoesitteisiin jalopuulehtoalue ei ole myöskään päässyt vielä 2015 vuonnakaan. Mitään syytteitä tästä ei nostettu, koska Kangasalan poliisi teki esitutkintarajoitusesityksen eikä edes vaivautunut kuulemaan asianosaisia tahoja, jotka valitukset tekivät. 

________________________________________________________

Harvinaisen jalopuulehdon hakkuuta Kangasalla

- vielä tuplakiellon jälkeenkin

Jalopuulehdon hakkuuta selvitetään luonnonsuojelulain suojaamalla alueella Kangasalan Majaalahdessa.  Kunnassa ja metsänhoitoyhdistyksessä tiedettyä aluetta raivattiin - ja vielä hakattiinkin - jopa ELY-keskuksen ja kyläyhdistyksen tj:n kiellon jälkeen. 

Lehtometsät ovat luonnonsuojelun tärkein luontotyyppi Metsäkeskuksen mukaan. Kohteen hoitoon ja suunnitteluun vaikuttavat lakien ja kunnan mainearvon lisäksi Suomen ratifioimat kestävän kehityksen sopimukset ja ohjelmat, kuten PEFC-metsäsertifiointi ja Eurooppalainen maisemayleissopimus, Paikallisagenda 21 ja Kangasalan kulttuuriympäristöohjelma.       

Jalopuulehdon läpi suunniteltiin mökkitietä 2011

Paikallinen asukas ilmoitti tiesuunnitelmasta kuultuaan (2011) heti mm. erityisistä luontoarvoista ja luontoselvityksen tarpeesta ELY:lle (ympäristönsuojelu, neljälle toimihenkilölle) ja Kangasalan kuntaan ympäristönsuojelun osastolle ja tekniselle osastolle sekä Metsäkeskukseen. Jo v. 2002 kunnan mielestä alueella oli merkittäviä luontoarvoja kunnan oman selvityksen perusteella.  Jarmo Kivinevan kommentoi että kunta haki suojelua alueelle, mutta ELY:n ylitarkastaja Marita Saksa-Lapikisto vahvistaa Seutulaiselle, että pyyntö oli tullut kyläläiseltä ei Kivinevalta. 

Miksi virkamiehet eivät vieneet selvää suojelutarvetta eteenpäin aiemmin tai viimeistään tiesuunnitelman tultua kuntaan? Paikallinen asukas laski lopulta itse metsälehmusten lukumäärän (>7cm rinnankorkeuslpm, väh. 20 kpl suojeltavan metsikön kriteeri) ja ilmoitti ELY:yyn. Päätetyltä tielinjalta eli historiallisen kyläpolun varresta löytyi liito-oravan ruokailupuu. Pesäpuun ja ruokailupuun juurelta kerättiin liito-oravan papanoita ja lähetettiin ELY:yyn, joka teki maastoinventoinnit 20.6. 2012.

Pikainen tiepäätös 2012 

Tietoimituksen alkukokous pidettiin 1.11.2011. Tällöin kuultiin asianosaisia ja käytiin maastossa tutkimassa asiaa eli tehtiin maastokatselmus, mutta tiepäätöksiä  ei tehty. Toimitusta jatkettiin seuraavana keväänä 8.5.2012, silloin mukaan oli kutsuttu lähimmän tilan asukkaatkin, joiden tontin vierestä tietä suunniteltiin.  Kyläyhdistyksen tj:lle toimitusinsinööri ilmoitti, että kyläyhdistys ei ole asianosainen kylän arvoihin liittyvissä toimissa yksityistielain mukaan, ja sen ympäristöä koskevilla ohjelmilla (Pirkanmaan liitto) eivät ole juridista merkitystä. MML:n toimitusinsinööri Soile Kuittinen teki päätöksen tiestä, joka saisi lainvoiman 30 päivässä. 

Tielinjan ainoat vakiasukkaat, ja seuraavat kiinteistöt, yksityinen metsänomistaja sekä kunnan ympäristönsuojelu ja tekninen osasto valittivat päätöksestä maaoikeuteen, tuloksetta. 

Metsikön jo omatoimisesti merkittäväksi luontokohteeksi määritelleelle kunnalle riitti ELY:ltä saatu suojelupäätös. ( joka ei kuitenkaan varmuudella suojaa aluetta tieltä ) Sen mukaan jalopuumetsikköä ei saa muuttaa niin, että alueen luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. Prosessin lopputulema on, että tien voi rakentaa, jos se ei riko suojeluehtoja. Jos rikkoo, rakentamiseen ei saa ryhtyä.

Nauhoin merkitty kohde - mitä väliä - ei sitten niin mitään ?

Jalopuulehto oli nauhoitettu keskeltä kuitunauhalla, muutoin rajoilla punaista Metsänhoitoyhdistyksen kuitunauhaa. Suuri osa jalopuumetsikön seuraavasta sukupolvesta, aliskasvoksesta, on kokonaan raivattu. MHY:n nauhamerkinnän olisi pitänyt turvata alue. Pientenkin metsälehmustaimien tuhoaminen vanhojen jo kasvunsa tehneiden puiden alta kummeksutti. ELY:n kiellon jälkeen vielä kahden viikon päästä 12.5. 2014 kohteeseen laitettiin MHY:n harvesteri. Raivatun jalopuualiskasvoksen lisäksi on varttuneiden haapojen lisäksi kaadettu metsälehmus emopuu (lpm n. 30cm). Lännenpuoleisella kuviolla on enää kaksi emopuuta, jotka paikalliset asukkaat kyläyhdistyksestä  suojasivat, ja tiedottivat metsäkoneen kuljettajaa töiden lopettamisesta suojelualueella ennenkuin työt etenisivät jälleen 13.5. aamulla. Myös suojelulaskennassa nauhoitettu varttuneempi (lpm 9cm) metsälehmus oli kaadettu (säästöpuuna suuren kiven päällä).

Ympäristörikokset ovat usein talousrikoksia

Rikosvastuun toteutuminen myös ympäristöasioissa on tärkeää, sillä on talouspetos myydä puutavara sertifioituna suojelualueilta (tai siihen liittyvältä metsäalueelta – tulisi tarkistaa PEFC:ltä). Tai tuhota tarkoituksellisesti suojelualue ja sen lähiympäristöä kaavahyödyn vuoksi. Kuntien tulisi näyttää esimerkkiä, sillä ympäristöä suunnittelevien viranomaisten ja sertifioidun metsän hoidon tulee säilyttää arvokkaat luontokohteet ja luontotyypit. Lainmukaisessa suunnittelussa edistetään ja säilytetään luontotyyppiä. Kunnalla on parituhatta hehtaaria metsää, mutta silti hoidellaan kieltojen jälkeekin suojelualuetta lintujen parhaaseen pesimäaikaan.  Alueella havaittiin koppelo, joka käyttäytymisestä päätellen oli menettänyt pesänsä. Alueella elää myös mm. palokärkiä, metsäkauriita ja ilveksiä. Kangasalan maine luonto- sekä matkailuarvoja kunnioittavana kuntana on vaarannettu.

Laiton hakkuu harvinaista, vähättely ihmetyttää, jopa mittaus edelleen epäselvä

Hietalahden tapauksessa turvaaminen jäi 1.11. 2011 alkaen lähinnä paikallisille asukkaille. Virkamiesten ja MHY:n suhtautuminen luonnonsuojeluun ihmetyttää. Alueella itse käyneet MHY Roineen tj. Jaatinen ja Kangasalan kunnan kehitysjohtaja Jarmo Kivineva eivät kyenneet välittämään hakkuutietoa ( ja useaan kertaan saamiaan kieltoja jopa ELY:stä )  pirkkalalaiselle urakoitsijalle ES Metsä OY:lle.  Tieto heille oli tullut kahdelta taholta (ELY ja kyläyhdistyksen tj.) kolmeen kertaan, että urakoija toimii erityisen harvinaisen lehdon alueella. Lisäksi käsitellyn alueen koko oli ELY:n, MHY Roineen ja kunnan käyntimittauksissa ja virallisissa tiedotteissa 0,2 hehtaaria, Kangasalan Luonto ry (Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin paikallisosasto) Mäntylä kävi kohteella, ja totesi raivatun alan kattavan polkuun ja tiehen nähden koko lännenpuoleisen osan rajatusta luontotyypistä. Paikallinen asukas tilasi tekniseltä konsultilta mittauksen GIS karttajärjestelmästä, joka sai 0,5 hehtaaria, eli noin puolet alueesta. Kangasalla on aikaisemmin löydetty vastaavia kohteita kolme, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1,9. Hietalahdentien lehto nosti kyseisten luontotyyppien osuutta Kangasalla siis 60%, joka väheni nyt noin 30%.

 ES-Metsä Oy:tä emme saaneet puhelimen päähän lukuisista soitoista huolimatta. Kangasalan kunnan ympäristöjohtaja ei myöskään vastannut puheluihimme. Häneltä olisimme kysyneet miksi lehtoa ei mainita kunnan luontoesitteissäkään? 

ELY-keskuksen mukaan luvattomat hakkuut ovat  erittäin harvinaisia, mikä kertoo, että yleensä ja normaalisti metsä-alalla osataan toimia sääntöjen mukaan. Kyseessä on siis harvinainen tapaus ja se osui juuri harvinaiseen hehtaarin lehtomaisemaan, jonka lävistävästä tiessuunnitelmasta on taisteltu vuosia ja käyty jopa oikeutta.  Lisäksi kunta oli yrittänyt päästä alueesta eroon vaihtamalla aiemmin.

Paljon kysymyksiä vailla vastauksia

Miksi yksityiset kylän ihmiset joutuivat tekemään valitukset, alustavan inventoinnin ja oikeuskäynnin kuluineen alueen suojelutarpeen vuoksi, eikö se olisi ollut ELY:n ja kunnan virkamiesten työ, he ovat kuntalaisten omaisuuden vahtijoina vastuussa luontoarvoista? Miksi aluetta ei oltu merkitty asianmukaisesti MHY:n saamiin karttoihin, tai kunnan virallisiin luontoesitteisiin ? 

Miksi kunta tai ELY ei kysynyt alunperin lausuntoa paikallisista paikkatiedoista Kangasalan Luonto ry:ltä (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin paikallisosasto) tai Majaalahden Kyläyhdistys ry:ltä ?

Miksi ELYstä ja Metsäkeskuksesta kerrotaan, että he eivät tarkasta mökkiteitä vaan metsäautoteitä, vaikka metsän sertifiointi edellyttää luontoselvityksen metsään rakennettavilta uusilta yksityisteitä?

Kuka tarkastaa, jos ei ELY eikä Metsäkeskus?

Jos ELYn 30.5.2012 lausunnon mukaan olisi ollut perusteltua tehdä luontoselvitys, kun alueelta on nostettu esiin erityisiä luontoarvoja, miksi se voitiin jättää tekemättä perusteella, että teettäjää/ maksajaa ei löytynyt? Miksi maaoikeus ei päättänyt asiasta ja sen, kuka luontoselvityksen tekee?

Eikä sitä olla edelleenkään tehty vaikutusalueelta, ja hakemus luontotyypin ominaispiirteiden muuttamiskiellosta poikkeamiseksi on vireillä ELYssä. Oliko hakkuilla juuri siksi näin kiire?

Jos kohteelta on lisäksi löytynyt merkkejä liito-oravan elinpiiristä (maastokäynti 23.5.2012), on perusteltua tehdä liito-oravaselvitys tiehankkeiden yhteydessä. Liito-oravan elinpiirin rajaus on oma rajauksensa, jolla on myös vaikutuksensa tielinjaukseen. Sitäkään ei ole vielä tehty.  

Miksi Kangasalan kunnan ympäristönsuojelu ei herännyt suojelutarpeeseen ensimmäisen ja toisen tietoimituksen yhteydessä lainkaan, vaikka mahdollisesta ympäristöriskistä oli ilmoitettu 11/11 ja alueella kävi 5/12 tiepäätöksen jälkeen kunnan ympäristöpuolen henkilö ja myös MHY-Roineen Jaatinen oli paikalla? 

Miksi ELY ensin sanoo mitanneensa silmämääräisesti alueen ja myöhemmin GPS:llä ja silti pitää kiinni 0,2 arviolukemastaan, vaikka kyläläisten tilaama konsultti sai samalla GPS:llä 0,5 hehtaaria? 

Miksi aliurakoijan esimies omi syyt itselleen kyläläisen keskeyttäessä hakkuut, vaikka kyläläinen näki hänen hakkuukarttaohjeissaan sen että alue oli puutteellisesti merkitty?

 

 ________________________

Tapahtumien aikajana Julkaistu Seutulaisen nettijatkona ( lisäyksiä pariin kohtaan v. 2015 )

 

Jo v. 2002 kunnan mielestä alueella oli merkittäviä luontoarvoja kunnan oman selvityksen perusteella. Jostain syystä kunta ei ollut kuitenkaan hakenut aluetta viralliseksi luonnonsuojelualueeksi. Myöskään omiin tuoreisiin esitteisiinsä mm. Vinkit Kangasalan lähiluontoon esitteeseenkään, tätä kohdetta ei  laitettu. Miksi omatoimisesti määritelty arvokas luontokohde sai olla liki vuosikymmenen kunnan huutolaispoikana ja vaihtomaakohteenakin?  

Vasta silloin ( kun asia sai julkisuutta ) kyläläisten ( ei kunnan ) toimien jälkeen kunnassa lähdettiin mukaan alueen luonnonarvoja suojelemaan. Jos kunta näyttää tälläistä esimerkkiä ja viranomaiset vähättelevät tapahtunutta voi todeta että Kangasalan tapauksessa harvinaislaatuisella luontokohteella ei ole mitään todellista suojaa. Esimerkin mukaanko voivat yksityisetkin tahot hakkuutta jopa Elyn kieltojen jälkeen suojelualueensa ilman mitään riskiä seuraamuksista?

Näiden laiminlyöntien vuoksi yksityinen taho on joutunut maksamaan tuhansien eurojen oikeuskäyntikuluja, tekemään suojelutyön vapaa-ajallaan. Kaiken lisäksi aikoinaan Metso-ohjelmassa kunta olisi saanut  korvauksen alueen liittämisestä siihen.

_______________________

 

 

Jarmo Kivineva

-   Ensinnäkin kunta on ollut se aktiivinen taho suojelun edistämisessä. Kunta kutsui ELY:n katselmukseen tielinjauksen takia. Sen jälkeen ELY aloitti kohteen tutkimukset ja siitä seurasi suojelupäätös. Minusta kunnan aktiivisuus johti ELY:n suojelupäätökseen, vaikka kunta ei sitä hakenut.

Pia Paakkunainen-Taylor

- Olin aktiivinen taho 10/11 alkaen. Kunta oli aktiivinen taho vasta liian myöhään, tiepäätöksen jälkeen.

Vasta lähettämäni papanat ja lehmuslaskenta 18.5. ympäristöviranomaisille (Ely) sai kunnan tilaamaan Elyn katselmukseen 21.5.

 

ELY:stä vahvistetaan että Pia Paakkunainen-Taylorin oli taho, joka otti yhteyttä ja oli aktiivinen taho tässä asiassa.

 

Alueen läpi suunnitellun tien toimituksen alkukokous pidettiin 1.11.2011. Tällöin kuultiin asianosaisia ja käytiin maastossa tutkimassa asiaa eli tehtiin maastokatselmus, mutta tiepäätöksiä ei tehty. Toimitusta jatkettiin seuraavana keväänä 8.5.2012, silloin mukaan pääsivät lähimmän tilan asukkaatkin, joiden tontin vierestä tietä suunniteltiin. MML:n toimitusinsinööri Soile Kuittinen teki päätöksen tiestä, joka saisi lainvoiman niin nopeasti kuin vain 30 päivässä. ( Nopeaa viranomaistoimintaa, ihme kyllä, kun yleensähän nämä asiat venyvät aika pitkäänkin )

21.5. 2012 Maastokäyntidelegaatio suojelutarpeesta saatiin kuntalaisen aloitteesta aikaan, seitsemän henkilöä: Kangasalan kunnasta (4), Mhy:stä (1) ja ELY:stä (2).  Kunnan metsistä vastaava Jarmo Kivineva ja MHY Roineen Pekka Jaatinen kävivät molemmat maastokäynnillä alueella ja tuon käynnin aikana seitsemän hengen delegaatio sai tietoa jalopuulehdon luontoarvoista. Tosin paikalla olleen kyläläisen mielestä vain tieasia tuntui olevan se kiinnostavin aihe.

Maaoikeus päätti pitää MML toimitusinsinöörin tiepäätöksen voimassa asetukseen tai sääntöön kuulumattomalla perusteella, että tiepäätös tulisi olla ennen tiesuunnitelmaa, ja että luonnonsuojelupäätös on tullut tiepäätöksen jälkeen. Maaoikeus esitti, että hakijat hakevat tielle luontotyypin ominaispiirteiden muuttamiskiellon poikeamiseksi ja ELY on jäänyt harkitsemaan poikkeusluvan myöntämista tiealueelle.

Yksityishenkilöt joutuivat maksamaan tuhansia euroja tievalituksesta, jolla suojelivat alueen luontoarvoja. Heidän valituksensa ei pysäyttänyt tiepäätöstä, mutta luontoarvot oli nostettu kuntalaisten sisukkuuden ja harvinaisen asiantuntevuuden vuoksi nyt esiin ja ELY:nkin ja kunnan oli pakko reagoida ja vastustaa tietä myös. Luontotyypin säilyttämisen ELY-päätös oli nyt merkittävä ongelma tielle.

14.3. 2013 ELY-keskus antoi päätöksen alueesta, jossa todettiin, että luonnonsuojelulain mukaan aluetta ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaaraantuu. ELY-keskus katsoi seuraavien toimenpiteiden vaarantavavan luontotyypin ominaispiirteiden säilymistä alueella: mm. rakennusten tai teiden rakentaminen…..

Prosessin lopputulema on, että tien voi rakentaa, jos se ei riko suojeluehtoja. Jos rikkoo, rakentamiseen ei saa ryhtyä.

Kunta laittoi siten hakkuu pystyyn ja aloitetaankin se suoraan nauhoin merkitystä lehtometsästä……………( ja tointa jatketaan kielloista huolimatta…)

29.4.2014      MHY Roineen aliurakoija ES-Metsä OY raivaa suojelukuvion keskeltä kyläpolun varresta koko lännenpuoleisen osan jalopuualiskasvoksen; metsävaahterat, metsälehmukset, pihlajat, puuvartisia lehdon tyyppikasveja. Erikoista on se että myös pienet jalopuuntaimet on käyty vallan käsipelillä yksitellen katkomassa.  Talousmetsän hoidon kannalta, aliskasvoksen koko ei olisi haitannut kasvatettavia markkinapuulajeja (varttuneet kuuset ja haavat). Toimi oli siis normaalin metsnhoitojärjen vastainen.

29.4.2014      Kyläyhdistyksen tj. ilmoittaa laittomasta raivaustoimista ELY:yyn. Urakoitsija ottaa syyt niskoilleen heti.  Syyllisyyden nopea  "omiminen"  on erikoista, koska maalaisjärkikin sanoo, että aliurakoija tekee JUURIKIN ohjeistuksen mukaan. Ohjeissa ( jotka kyläläinen näki ) ei suojelualuetta kerrottu. Normaalisti kukaan ei OMI syyllisyyttä noin vain itselleen ilman selvityksiä. Lisäksi hakkuu aloitettiin ihmeellisesti suojelualueen kohdalta, johon oli suunniteltu tietä.

5.5.    Paikallinen asukas kyselee aamupäivällä Jaatiselta ja iltapäivällä henkilökohtaisesti Kivinevalta, miksi suojellulla alueella on laitonta raivaustoimintaa. 

6.5.2014 Paikallinen asukas ilmoittaa ja lähettää kyselyn ELY:yn raivauksesta. ELY lähettää kunnalle selvityspyynnön laittomista raivauksesta. Kunta on Kivinevan mukaan yhteydessä MHY: Roineen Jaatiseen. 

12.5. 2014  Vaikka ELY on saanut ilmoituksen raivauksesta 13 päivää aiemmin ja on informoinut kielloin heti sekä MHY Roinetta sekä kunnan kehitysjohtaja Jarmo Kivinevaa asiasta, niin silti alueelle päästetään vielä harvesteri kaatamaan isoja jalopuita ja jopa metsälehmuksen emopuita. Kyläläisten tutkintapyynnön (12.5.) mukaan alueella kaadettiin isoja puita 12. - 13.5. Vahinko toistuu, huolimatta kahden tahon informaatiosta. Myös jalopuulehdon viereiset suoja-alueet käsitellään.

HUOMIO; tässä olisi siis ollut 29.4 - 13.5 välinen aikaa ilmoittaa operoivalle ES-Metsä Oy:lle että olet muuten aloittanut palstan kaadon juurikin siitä harvinaisen jalopuulehdon kohdalta, johon aiemmin kävimme tielinjaa katsomassa.

Mutta mitään ilmoitusta ei tapahtunut. Miksi alueen raivaus aloitettiin juuri tielinjan kohdalta on erinomainen lisäkysymys.

13.5.  ELY ottaa uudelleen yhteyttä MHY:n Jaatiseen ja Kangasalan kunnan Kivinevaan aiheesta. 

Miksi tietoa ELY:n kieltojen ja kuntalaisen henkilökohtaisen käynninkään jälkeen (puhelinsoitto, sähköposti 6.5. ja kirje) laittomasta metsänhoidosta suojelelualueen sisällä ei saatu urakoitsijalle ES-Metsä Oy:lle asti? Aikaa oli runsaasti ja tieto oli MHY:lle tullut kolmesta eri suunnasta useaan kertaan? 

Laiminlyöntiä, mutta tahallista vai tahatonta?

Suojelualueen reuna-alueetkin ovat alueita, joissa metsänhoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, mutta nyt mentiin suoraan lehtoon raivaamaan punaisella kuitunauhalla merkittyä aluetta ja emopuita. Mitä olisi tapahtunut ilman kansalaisaktivismia, olisiko koko lehto olisi käsitelty niin, että halutulle tielle se ei olisi enää este?

Hakkuualueen vähättely ihmetyttää, suoja-alueesta ei mainintaa?

-toimittajaa neuvotaan kirjoittamaan vain ELYN tiedote.

14.5. 2014  ELY tekee maastotarkistuksen ja havaitsee, että alueelta on kaadettu kymmeniä haapoja, ja raivattu jopa jalolehtipuiden pieniä taimia. ELY tekee poliisille tutkintapyynnön poliisille, koska toiminta on luonnonsuojelulain vastaista. MHY Roine ja ELY ilmoittavat laittoman käsittelyn alueeksi 0,2 hehtaaria. Käsitelty alue näyttää puolta isommalta kuin ELY ja kunta virallisessa tiedoitteissa ilmoittavat. Suojelualueen rajojen sisällä tielinjan (josta oikeutta käytiin aiemmin) koko oikeaa puolta on raivattu aivan kartan rajojen sisällä. Kyseltäessä ELY:stä myönnetään, että ei sitä mitattu maastokäynnillä, vaan arvioitiin. ELYN lausunto tosin muuttui myöhemmin, mutta koko ei muutunut.  Myöhemmin ELY:stä kerrotaan, että GPS:llä se on mitattu. Kangasalan Luontoliiton Jorma Mäntylän mukaan jalopuulehdon raivaus/hakkuu käsittelyn koko on 0,5 hehtaaria (mitattuna GIS karttajärjestelmällä). 

20.5 -23.5 2014  Päätoimittaja Metsoila haastattelee jutun eri tahoja. Metsoilaa neuvotaan laittamaan lehteen vain ELY:n valmis tiedote. Eikä kirjoittamaan aiheesta muuta.

Haastattelunauhojen julkaisu kielletään sekä MHY: Roineen, että Kangasalan kunnan taholta. ( Kivineva / Jaatinen ) Juttu julkaistaan 3.6. Sitä ennen asiasta on jo uutisoitu kunnan kahdessa paikallislehdessä, Aamulehdessä radiossa ja YLE:llä. ( Tosin lähinnä ELYN:n tekemä tiedote) 

Ely ilmoitti lausunnossaan 30.5.2012,  että koska kohteelta oli nostettu esiin erityisiä luontoarvoja, luontoselvitys olisi ollut syytä tehdä. ( Kunta oli jättänyt tämän tekemättä, vaikka tieto alueesta oli olemassa jo vuonnan 2002, päinvastoin alueesta oli vaihtomaana yritetty päästä eroon, mutta vaihto ei onnistunut )

25.5 -  2014 Tapauksen esitutkintapyynnön käsittely jatkuu ( tai siis seisoo paikallaan ) Kangasalan poliisilaitoksella.

Heinäkuu 2014.  Alueen läpi mökkitietään haluava kesäasukas soittaa Päätoimittaja Metsoilalle ja kyselee miksi netissä oleva Kivinevan haastattelu on asenteellinen ja antaa kuvan että tieasialla ja hakkuulla voisi olla joku yhteys.

 Pitkän keskustelun aikana Metsoila toteaa, että hän ei voi mitään sille mitä Kivineva haastattelussa sanoo ja miltä se lukijalle kenties vaikuttaa. Jokainen vastaa haastattelussa itse sanoistaan.

Eikä Metsoila voi mitään sillekään, että häntä on kielletty MHY-Roineen taholta kirjoittamasta muuta kuin valmis ELY:n tiedote. 

 

________________________

Vuosi 2015 Vuosi hakkuusta on kulunut.  

Tiepäätös alueelle saatiin aikaan ennätysnopeasti, samoin hakkuu, mutta sen tutkinta meni esitutkintarajoitusesitykseen ja syyttäjä ja ELY hyväksyivät sen.

Maaliskuu

5.3- 2015  Soitto Kangasalan poliisilaitokselle, jossa Nimeinen toteaa että asia on nyt syyttäjällä syyteharkinnassa.  ( Myöhemmin selviää että jo tuolloin asia oli laitettu esitutkintarajoitukselle tutkinnanjohtajan toimesta )

Tervehdys Tapio! Juttunumerolla 5680/S/8871/14  pitäisi löytyä Pirkanmaan syyttäjänvirastosta  asiaa käsittelevä syyttäjä. Terv. Ilpo Nieminen, ryk, Kangasalan tutkintayksikkö.            

24.3 toinen soitto ( ensimmäinen tulokseton soitto virastoon 5.3 )  syyttäjänvirastoon ja syyttäjä Jari Kukko totesi että tämä on  harkinnan alla edelleen - Koska nyt säpinää ja sipinää ei voi arvioida koska syytteennosteen päivä. Syyttäjä ei ollut puhelinkeskustelun perusteella kiinnostunut lainkaan tästä Seutulaisen kokoamasta tapahtumien yhteenvedosta tai nauhoista. Eikä maininnut lainkaan sitä että aiheessa on esitutkintarajoitusesitys tehty, mikä olisi ollut olennainen tieto toimittajalle jo tässä vaiheessa.

24.3 Soitto Niemiselle, joka kertoo että juttuun on esitetty esitutkintarajoitus ja materiaaleja ei ole tämän vuoksi enää toimitettu Syyttäjä Kukolle. ( Kukko unohti mainita tämän esitutkintarajoituksen tai materiaalien puutteet kokonaan ensimmäisessä puhelussa )

24.3  Uusi soitto syyttäjä Jari Kukolle, jossa hän toteaa että mitään esitutkintarajoitusta ei ole tehty. 

Onko Majaalahden hakkuulle tullut esitys esitutkintarajoitukselle, mitä siitä tiedät?  -Siinä ei ole vielä tehty päätöksiä. syyttäjä Jari Kukko. ( suora vastaus olisi ollut: on tullut esitys esitutkintarajoitukselle, ei ole vielä päätetty kuinka sen kanssa menetellään)

Onko siihen tullut joku esitutkintapäätös?  - Ei ole tullut vielä mitään päätöksiä niin kuin mää sanoin. Jari Kukko

Vastaus ei vastannut kysymykseen vaan kiersi sen, antamalla ymmärtää että esitutkintarajoituspyyntöä ei ole olemassa.

Keskustelu jatkuu, koska toimittaja ihmettelee vastausta, joka on ristiriidassa poliisi Niemisen sanoman kanssa. Ja siitä ei selvinnyt onko rajoitusta vai ei ja millä perusteella.

Siis onko siihen tullut joku esitutkintarajoitus vai ei ? - Ei ole tehty vielä minkaanlaista päätöstä, montako kertaa se pitää sanoa. Jari Kukko

Siis tarkoittaako tämä vastaus sitä että esitutkintarajoituspäätöstä tälle tapaukselle ei ole tullut? -Ei ole tullut ei ole tehty ei ole tehty ratkaisua mihinkään suuntaan. Jari Kukko

Halusin vain tietää onko siihen tullut esitutkintarajoitus vai ei? - ei ole tehty vielä mitään päätöstä asiasta. Jari Kukko

Jaa sitten sain väärää tietoa. .- Joo väärää tietoa tuli, Jari Kukko

Olette saaneet poliisilta tiedot juttuun. - Joo, Jari Kukko  ( se mitä nämä tiedot ovat ei ole selvinnyt, mutta esim Pia Paakkunainen Tayloria tai kyläyhdistyksen pj;tä, jotka olivat suojelemassa aluetta,  heitä Kangasalan poliisi Petri Gurmoi ei ollut lainkaan haastatellut tai ottanut heidän lausuntojaan huomioon, joten syyttäjälläkään niitä ei voinut olla, Myös ELY:n ylitarkastaja Marita Saksa-Lapikisto suostuu - kun kolme kertaa peräkkäin toistaa kysymyksen puhelimessa hänelle- vastaamaan siihen että onko Poliisi haastatellut häntä, niin ei ollut haastatellut ( 2015 kesäkuu ), eikä hän ole edes käynyt koskaan tuolla alueella ( 2015. ))

Päätelmä joka on syntynyt keskusteluista, kun vihdoin on saatu joku kommentoimaan on outo? 

Kukon vastauken perusteella hän on saanut tietot juttuun, mutta Niemisen mukaan ei olisi? 

 Poliisi on tehnyt esitutkintarajoitus esityksen ja koska sen vuoksi ( Niemisen lausunto ) jutun materiaaleja ei ole toimitettu sen vuoksi syyttäjälle, niin kuinka syyttäjä voi päättää aiheesta kun edes asianosaisia ei ole haastateltu? 

Poliisi ei ole missään vaiheessa kuullut henkilöitä, jotka tapahtumat havaitsivat ja lopulta pysäyttivät hakkuutoiminnan. ( Lempäälän poliisi lupasi heille että Kangasalan poliisi ottaa yhteyttä, mutta ei koskaan ottanut, eikä tutkinnanjohtaja ollut lainkaan halukas toimittajan kanssa keskustelemaan asiasta)

Poliisi ei ole edes haastatellut ELY:n tahoa joka teki asiasta tutkintapyynnön!

24.3 Uusi soitto Pirkanmaan syyttäjävirastoon, Nyt syyttäjä Jari Kukko suostuu moneen kertaan kysyessä, kertomaan että esitutkintarajoitusesitys onkin tehty ja tekijänä on Ilpo Nieminen. 

 24,3 Soitto uudestaan Niemiselle 0295445 361 Nieminen ei vastaa seitsemään eri puheluun. Eikä myöskään kännykkäänsä enää, puhuu toista puhelua.

24.3 Uusi soitto Pirkanmaan syyttäjävirastoon, Nyt syyttäjä Jari Kukko suostuu moneen kertaan kysyessä aihetta, kertomaan että esitutkintarajoitus onkin tehty ja tekijänä on Ilpo Nieminen. 

24.3 Niemisen pyynnöstä uusi tutkinnanjohtaja Jussi Pilviö soittaa takaisin ja kertoo että silloinen tutkinnanjohtaja Burmoi on tehnyt tuon esitutkintarajoituksen viime vuoden helmikuussa pyynnön tähän asiaan.

24.3 Tiedosto ja nauhat lähtevät tutkinnan johtaja Jussi Pilviölle, joka lupaa toimittaa ne syyttäjä Jari Kukolle. 5. 3 Burmoi jatkaa ensiviikolla tämän asian tutkinnanjohtajana. Metsoila kävi poliisiasemalla jättämässä soittopyynnön Burmoille.

Huhtikuu

7.3 . Soittoa poliisiasemalta ei ole kuulunut. 

Kuukausi sitten tehty soittopyyntö ei ole tuottanut tulosta, soittoa ei vain kuulu.

23.4 Kuukausi toimittajan soittopyynnöstä on kulunut. Soitto Kangasalan Poliisiasemalle ja asemalta kerrotaan puhelinnumero   0295 445 553 ja että komisario Petri Burmoi  on työvuorossa.

23.4 Soitto Petri Burmoille, hän ei vastaa. ( useita yrityksiä )

27.4 Burmoi ei ole soittanut takaisin puhelimeeni, joka on toki jäänyt hänen kännykkäänsä vastaamattomana puheluna neljä päivää aikaisemmin.

27.4 Soitto Petri Burmoille, hän ei jälleen vastaa useaan yritykseen.

27.4 Nieminen vastasi puhelimeen ja kertoi Burmoin olevan yllä tänään työvuorossa, mutta puhelimeen ei vastata.

27.4 Metsoila lähettää sähköpostin Niemiselle aiheesta ja jälleen jättää Niemiselle soittopyynnön Gurmoille.

6.5 Soitto turkinnanjohtaja Petri Burmoille, puhelin on varattu, soittoa takaisin ei kuulu, uusi soitto iltapäivällä ja nyt puhelin ei vastaa lainkaan. 

7.5 Burmoi soittaa takaisin, mutta on vain kolme minuuttia aikaa, joten sovimme että hän palaa myöhemmin asiaan, kun on aikaa.

12.5 Metsoila soittaa Burmoille jälleen kerran 12.5 klo 13.20  Burmoi ei vastaa, eikä soita takaisin.

13.5 Sähköposti Burmoilta jonka jälkeen soitin pari kertaa hänelle lisäkysymksiä, jälleen sama ilmiö, ei vastausta.

 

Vastaus 5.3 alkaneelle toimittajan kyselylle!   Aikaa ehti kulua yli parisen kuukautta.

Tervehdys!

 

Soittelit muutamia päiviä sitten kangasalalaisen jalopuumetsikön virheellisen raivaukseen liittyen. ( Kuten yllä näkyy soittopyyntöjä on jätetty ja useita toim. huom )

Syyttäjä on määrännyt esitutkinnan rajoitusesitykseni pohjalta esitutkinnan lopetettavaksi, koska syyttäjän arvion mukaan on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen asiassa nostamatta sillä perusteella, että asiassa ei ole riittävänä pidettävää näyttöä rikoksesta tai sen tekijästä. Tästä syystä esitutkinta on rajoitettu (lopetettu).

Tarkempia tietoja syyttäjän päätöksestä saa osoitteesta:

Sisä-Suomen syyttäjänvirasto

Kelloportinkatu 5 A, PL 503

33101 Tampere

p. 029 562 4634 (kanslian päivystys)

Kysyttäessä näitä tietoja syyttäjän virasto antaa jälleen takaisin pallon Kangasalan poliisille, joka taas ilmoittaa että niitä ei saa ilmaiseksi. Vaan ne maksavat 50 centtiä/ per tuloste.

Tietoja ei luovuteta medialle ilmaiseksi, koska media tai Kangasalan kuntalainen ei ole kuulemma asianosainen kuntansa jalopuulehdon asioihin, sillä kyseessä ei ole yleinen kaikkia koskeva asia.

Ilmeisesti asiasta ilmoittaneet kuntalaisetkaan eivät ole asianosaisia? ( Kunta pitäisi olla kuntalaisiaan varten, mutta omituisesti Kangasalalaisena on alkanut tuntua että kunta ei olekaan meitä kaikkia varten ja harvinaiset luontotyypitkin omistaa joku muu )

____________________________________________________

Kysymykset ja vastaukset ELY tampereen ylitarkastajalle.

( suluissa ehdotuksia miten vastausta voinee tulkita, tosin vain silloin jos laki on tässä maassa kaikille sama )

Kysymys 1

Aikooko Ely tehdä tästä siviilikanteen / valituksen, koska syyttäjä ja poliisi eivät löytäneet vastuuhenkilöitä tälle tapahtumalle?

1)

Pirkanmaan ELY-keskus teki  tutkintapyynnön poliisille 15.5.2014 Hietalahden jalopuumetsikön alueelle huhti- toukokuun 2014 aikana kohdistuneesta pienpuuston raivauksesta ja harvennushakkuusta.  Sisä-Suomen syyttäjävirasto teki 7.5.2015  päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta kyseisessä asiassa, ja toimitti päätöksen ELY-keskukseen. Pirkanmaan ELY-keskus tyytyy Sisä-Suomen syyttäjäviraston ratkaisuun asiassa.

  

(  Onko siis näin? Elyn kielloista ei tarvitse kuntien virkamiesten tai heidän urakoijen juuri välittää jos luonnonsuojelualueita hakataan kieltojen jälkeen, sillä vastuuhenkilöitä ei Pirkanmaan syyttäjälaitos voi nähdä ja poliisinkin mielestä koko juttu ei edes ole tutkimisen arvoinen.)

Kysymys 2

Kangasalan poliisi ja syyttäjä näkevät että vastuullista tahoa tälle kieltojenkin ( ELY + paikalliset ihmiset ) tapahtuneelle suojellun alueen hakkuulle ei voida osoittaa lainkaan, ja siksi asiaa ei tutkita. Onko teidän mielestänne näin että hakkuille ei ole vastuullista tahoa olemassa?

2)

Metsänhoitoon liittyvissä kysymyksissä voi kääntyä Suomen metsäkeskuksen puoleen, joka valvoo metsiin liittyvän lainsäädännön noudattamista sekä hoitaa metsien kestävään hoitoon ja käyttöön, metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä metsiin perustuvien elinkeinojen edistämiseen liittyviä tehtäviä. 

 ( Vastausta siihen onko vastuullista tahoa olemassa ei ainakaan ELY osaa sanoa, vaan heittää pallon Suomen Metsäkeskukselle. )

Kysymys 3

Lisäksi kysyisin että pitääkö paikkaansa että nykyisin pitää jättää raivaamatta katajat ja pihjalat? Näin maalaisjärjellä ajatellen ne pitäisi säilyttää mm. metsäkanalintujen ruokailupaikkoina. Kuulemma myös tämän jalopuulehdon alueen lähialueet on käsitelty niin että pihlajat ja katajat on kaadettu myös.

3)

Netistä metsänhoidon suosituksista löytyy tietoa mm. seuraavilta sivuilta:http://www.tapio.fi/metsanhoitosuositukset.

 Puumainen ja pylväsmäinen kataja on ollut luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu, mutta sen rauhoitus on purettu kuitenkin vuonna 2006.   

______________

( Toim. huom. Suomalainen metsänhoito on nykyisin näköjään sitä että pihlajat, katajat, lepät ja kaikki jalopuut käydään yksitellen nyppimässä poikki jopa suojelluilta aluilta, jotta saataisiin tehtyä yhden puulajine peltoja, joissa retkeilijät ja eläimet mahdollisimman vähän viihtyisivät?.)

Linkki metsänomistajille, joille on vuosikausia myyty totuutta yhden puulajin metsänhoidon eduista: http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/sekametsät-kasvavat-parhaiten-1.122669  

Maalaisjärki sanoo että metsä, joka on monimuotoinen on paras meille ihmisille ja eläimille, mutta NYKYTIEDON mukaan se on paras myös puun kasvamiselle. Eilisen päivän totuudet joutuvat roskakoriin näköjään lähes joka rintamalla.

Tulosten mukaan usean puulajin metsissä puut kasvavat nopeammin kuin yhden puulajin metsissä.)

_________________

Kysymys 4

Menettääkö Kangasalan kunta metsäsertifikaattinsa nyt jos tuolta leimikolta on myyty puuta sertifioituna? 

4) 

Pirkanmaan ELY-keskus on ilmoittanut kyseisestä tapauksesta Länsi-Suomen metsäsertifiointitoimikunnalle, joka vuosittain pyytää ELY-keskukselta lausuntoa tapauksista, joissa on rikottu luonnonsuojelu- tai ympäristönsuojelulakia tai toimittu muutoin sertifiointikriteerien vastaisesti.

Kysymys 5

Onko  Majaalahden tapaus ja sen tutkimatta jättäminen on merkittävä esimerkkitapaus, jonka perusteella kuka tahansa voi hakata luonnonsuojelualueet maassamme toimimalla samoin kuin Kangasalla on toimittu. Vai olenko päätelmilläni jotenkin hakuteillä?

(Luonnonsuojelualueita voidaan siis hoitaa Kangasalan kunnan ja tampereen ELY;n luomalla mallilla viranomaisten kieltojen jälkeenkin? Toimituksen maalaisjärjellinen päätelmä vastauksesta, mutta metsään meni, sillä Marita-Saksa-Lapikisto tyrmää sen täysin ja sanoo että jokainen tapaus käsitellään tapauskohtaisesti. Eli ennakkoesimerkkinä tämä ei ELY:n mukaan käyne. )

Sertifiointiin liittyvissä tarkemmissa kysymyksissä voi kääntyä Länsi-Suomen metsäsertifiointitoimikunnan puoleen.

Luonnonsuojelualueilla ei tule tehdä metsätaloustoimenpiteitä ilman ELY-keskuksen suostumusta. Erillisen suunnitelman mukaan luonnonsuojelualueita voidaan kuitenkin hoitaa puustoa poistamalla. Luvattomat hakkuut ovat hyvin harvinaisia.

Marita Saksa-Lapikisto

Ylitarkastaja, FM

puh. 0295 036 377, vaihde 0295 036 000

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus)

Luonnonsuojelu ja YVA-yksikkö,

PL 297, Yliopistonkatu 38 (Attila), 33101 Tampere

_______________________________________

Grillijonoteoria on teoria, jolla voi nähdä maailman eri silmin.

JK) Laki on niin kuin se tutkimatta jätetään.

Jos grillijonossa lyö huolimattomuuttaan jotain kuonoon ja muu väki kieltää sen ja vielä virkamies-viranomainenkin kieltää sen ihan kirjallisesti, ja sitten parin viikon sama taho tinttaa taas kuonoon samaa kaveria, niina poliisi haastattelee virkamies-viranomaisen tutkintapyynnön jälkeen vain lyöjätahoa. Sen jälkeen viranomaisen toteaa, että kyseessä lienee tahaton huolimattomuus ja ketään ei oikein tästä voi laittaa vastuuseenkaan, ja virkamies-viranomaisen mielestä tämä on ihan ok.  Kaiken lisäksi toimittajia ohjeistetaan kirjoittamaan vain virkamiehen valmis tiedote asiasta.

Ketään viranomaista ei kiinnostanut kyseenalaistaa tai edes tutkia tarkemmin, oliko lyöjällä kenties joku syy kieltojenkin jälkeen tapahtuvaan lyömiseensä. Sääliksi käy liito-oravaa, sekametsiä ja meitä kaikkia. Grillatkaa kotonanne, sillä jos laki on kaikille sama, ei teillä ole grillijonossa muuta turvaa kuin kuin itsepuolustustaidot, tosin niitäkin käyttäneet tuomitaan nykyisin usein hyökkääjääkin rankemmin. 

Teko ei syyttäjän mielestä ole tahallinen, eikä edes törkeää huolimattomuutta. Mielenkiintoinen ennakkotapaus mitä varmasti kannattaa miettiä jos omistaa suojellun alueen.  Aamulehti korjasi alueen koon juttuunsa 0,5 hehtaariin ELY:n arvioimasta (vai mittaamasta?) 0,2 hehtaarista, jonka ELY aluksi ilmoitti kysyessä olevan vain silmämääräisesti mitattu koko, mutta myohemmin kommentoi, että 0,2 hehtaaria onkin mitattu GPS:llä. Ota näistä nyt sitten selko, kun harvinaisen jalopuulehtoalueen mittauskaan ei armon vuonna 2014 onnistu ELY:ltä.

Lukekaapa vielä uudestaan tämän pitkän jutun otsikko, se on virallinen totuus.

 

Veronmaksajien rahoja käytetään surutta kaiken maailman ympäristönsuojeluohjelmiin ja kalliit virkamiehet pitävät niistä palavereita, joilla pyritään turvaamaan harvinaisia luontotyyppejä jälkipolville asti. Käytäntö on kuitenkin erilainen.

Tietyt jutut, kuten Tavasen tekopohjavesi Oy:n päätökset, koulujen lakkauttamispäätökset Kangasalla ja tämä Majaalahden jalopuulehdon hakkuu, koskevat meitä kaikkia, mutta yhteistä niille on, että tietoa on ihmisten ja toimittajien todella vaikea saada. Tietoa niistä ja niiden päätökset annetaan tai yritetään ajoittaa lähes aina ulos samoihin aikoihin. Joko ennen joulua tai sitten juuri kesälomien alla.  Taktiikka on taitolaji.

 

Ehdotankin koulujen biologian opettajia ottamaan tämän tapauksen opetusohjelmaansa, kertomaan lapsille, kuinka yhteiskunta toimii ja mikä ero on teorialla ja käytännöllä kun puhutaan harvinaisesta luontotyypistä. Kuinka hienot teoriat toimivat käytännössä. Tulevaisuus näyttää onko laki kaikille sama? Ehkä joku iso metsäfirma tai yksityinen metsänomistaja voi kokeilla asiaa hakkaamalla luontoalueensa tämän esimerkin mukaisesti.