Hiki ja paniikki viiltävät jouluruuhkassa kamppailevaa - vielä pitäisi hankkia jouluksi enemmän, parempaa, hienompaa. Kaikilla kunnon ihmisillähän nämä asiat ovat jo mallikkaasti hoidettuina. Päässä raksuttaa laskuri, joka armottomasti mittaa riittävätkö rahat, aika, muisti ja voimat.

Jouluvieraat täytyy kestitä ja pitää tyytyväisenä, tulee olla luova, perinteinen ja täydellinen. Joulustressi on tartutettava muidenkin perheenjäsenien päälle, ettei kukaan vaan vahingossakaan ota rennosti ennen pyhiä. Kotona pitää ehdottomasti suursiivota kaikki kaapit ja puunata myös sieltä kaappien päältä.

Vai pitääkö? Kuka käskee?

Aikuisten oikeasti: tavallinen perussiivous riittää tuomaan kotiin raikkaan puhtauden tuoksun. Sammuta valot ja sytytä kynttilä, ripottele valosarjoja hillitysti sinne tänne, niin villakoiria ei edes näe.

Unohtuiko suvun tärkeimmälle matroonalle lähettää kortti? Tai jopa sille kaukana asuvalle ystävälle, jolle todellakin olisit halunnut hyvää joulua toivottaa? Jos tervehdystä vaille jäänyt tosiaankin noteeraa kortin puuttumisen, mitä epäilen, paikkaa se henkilökohtaisella puhelinsoitolla pyhien aikana.

Jouluruoista tulee ihan yhtä herkullisia vaikka ne olisi ostettu valmiina tai puolivalmiina; loraus kermaa, voinokareita ja vähän omia mielimausteita, niin avot - hyvää tulee.

Muistelehan sitä viime joulua, jolloin jäi syömättä osa vaivalla valmistetusta ruoasta, tai pahimmassa tapauksessa kaavit itse tunnollisesti kulhot tyhjäksi, vaikka lipeäkalaa pursui jo korvistakin. Jospa tällä kertaa realistisesti mitoitat herkut riittämään vain kolmeksi päiväksi. Ei sitä kinkkua ja torttuja kukaan jaksa viikkotolkulla ahmia. Missään ei tietääkseni lue, että jouluna on pakko syödä itsensä kipeäksi.

Ja annathan armon myös heille, jotka sulkevat korvansa korvalappustereoilla päästäkseen kuulemasta Enkeli taivaan -virttä, tai jotka juoksevat kirkuen karkuun kuullessaan sanan perunalaatikko. Juhlamieli ei vaadi virallisen tahon hyväksymiä "oikeita" asioita toteutuakseen. Jokainen tunnelmoi omalla tavallaan.

Moneen joulun pakolliseen asiaan sopii vanha viisaus: viisas ei virka ja hullu ei huomaa. Kenelle se kuuluu, jos et kertakaikkiaan ehtinyt valmistaa omin käsin lahjoja tai jaksanut aattona juosta kynttilöitä viemässä sukulaisten haudoille? Lyön vaikka vetoa, että perhekin katselee toisiaan mielummin rentoutuneina ja jaksavina, kuin kireän itsekriittisinä ja itse luotujen velvollisuuksien näännyttämänä.

Vie nyt se moppi siivouskaappiin, istahda sohvan nurkkaan lämpimän mukin kanssa, nosta jalat selvittämättömän lehtipinkan päälle ja toivota itsellesi oikein ihanaa, levollista joulua. Olet sen ansainnut.