Elohopea on jo yli sadan vuoden ajan herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä asiantuntijoiden parissa. Vuosisadan alussa sitä pidettiin tärkeänä lääkkeenä ja elohopeaa piti eräiden ohjeiden mukaan juoda pieni kulaus suoliston kunnon ylläpitämiseksi. Vielä 40-luvulla lasten ikeniin hierottiin pulveria, joka sisälsi elohopeakloridia. Tällä toimenpiteellä yritettiin estää ikenien tulehtumista. Lapset alkoivat saada merkillisiä oireita raajoihinsa ja yleinen terveydentila laski. Äkillistä paranemista alkoi tapahtua pian sen jälkeen, kun pulverin käytöstä päätettiin luopua. Tosin koskaan ei virallisesti tunnustettu, että elohopea oli syynä lasten kokemiin oireisiin. Jälleen kerran viattomia ihmisiä käytettiin koekaniineina.

Myös sähköherkät ovat todenneet, että amalgaamipaikoista vapautuva elohopea on kemikaalien ohella merkittävä sairauden laukaiseva tekijä. Amalgaamipaikkojen saneeraus on helpottanut monen sähköherkän oireita. Tieto ei yllätä. Neuroepidemiology-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (Griesz-Brisson M) havaittiin, että 22 sähköherkästä koehenkilöstä 84,5 prosentilla oli kehossa raskasmetallikuormitusta, myös elohopeaa, ja osalla tutkittavista ilmeni yliherkkyyttä raskasmetalleille.

Käytä biohammaslääkäriä
Biohammaslääkärit ovat perehtyneet mekaanisiin suojaustoimenpiteisiin hammashoidon aikana. Nielun, hengitysteiden ja silmien suojaus on amalgaamipaikkoja käsiteltäessä ja saneerattaessa välttämätöntä. Potilaan pitäisi osata vaatia näitä toimenpiteitä muiltakin hammaslääkäreiltä, sillä elohopeaa voi päästä kulkeutumaan keskushermostoon paikkoja vaihdettaessa.

Elohopean puoliintumisajoista on ollut kiistaa. Ruotsalaisen hammaslääkärin Patrick Störtebeckerin tutkimuksista käy ilmi, että työssään amalgaamipaikoista vapautuvalle elohopealle altistuneiden hammaslääkäreiden aivokudoksesta löytyi patologisissa tutkimuksissa suuria määriä elohopeaa vielä vuosia sen jälkeen, kun he olivat jääneet työstään eläkkeelle. Jorma Leistevuo Turun yliopistosta julkaisi 2002 väitöstutkimuksen, joka selvästi osoittaa, että amalgaamipaikoista vapautuu elimistöön epäorgaanista elohopeaa, josta osa muuttuu elimistön oman bakteerikannan vaikutuksesta vaaralliseksi metyylielohopeaksi. Leistevuon ryhmä havaitsi, että koehenkilöiden amalgaamipaikat lisäsivät ulosteen elohopeapitoisuutta yli kaksinkertaiseksi verrattuna henkilöihin, joilla paikkoja ei ollut. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) internet-sivuilla kerrotaan edelleen:

”Usein huolta aiheuttavat elohopeaa sisältävät amalgaamipaikat. Näissä elohopea on kuitenkin alkuainemuodossa, jonka ei ole todettu olevan haitallinen ihmiselle. Terveyshaittaepäilyjen vuoksi amalgaamipaikkojen käyttöä on kuitenkin vähennetty.”

Poistetaan amalgaamit turvallisesti


Katriina Dick-Röstad pitää biohammaslääkäriasemaansa Tampereen Klindeldahlissa. Hän on vuosikymmenien ajan erikoistunut muun muassa myös turvalliseen amalgaamien poistamiseen hampaista. Operaatiossa terveyttä vaarantavat amalgaamipaikat poistetaan siten, että elohopeaa ei poratessa pääse imeytymään potilaan kudoksiin.

Elohopea on sähköäjohtavana riski muun muassa silloin, jos altistut magneettikentille (vanhat CRT-televisiot ja monitorit ja jopa kännykkä autossa huonon kentän alueella.)
Kahdeksan amalgaamia suussa tekee 8×15 = noin 120µg päivässä. Elohopeahammas on kestävä, eikä sen kulumista suussa helposti huomaa. Jos paikka höyrystyy 15µg päivässä ja otetaan gramman hammaspaikka 500 000µg, niin teoriassa ((15µg/pv/500 000µg)/365päivää) tekee noin ~91 vuotta että paikan kaikki elohopea on höyrystetty. Todellisuudessa nämä paikat vaihdetaan tai paikataan paljon useammin, koska ne lohkeavat usein noin 10 vuoden sisällä ja vaativat korjausta. Teoriassa 8:lla paikalla altistut (120µgx365pv) = 43 800µg vuodessa. Sama kuin teoriassa ottaisit itsellesi 1752 flunssarokotusta vuodessa. Käytännössä kaikki höyry ei välttämättä mene hengittämällä sisään, mutta suuri osa menee.

Radioasemien antenneista vastaavalle Digita Oy:lle työskennellyt mies sairastui työtehtävissään, jossa oli hyvin lähellä radioantenneja. Mies haastoi entisen työantajansa Digita Oy:n oikeuteen ja vaati korvauksia työkykynsä menetyksestä.
Tapaus käsiteltiin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa salaisesti ja oikeusjuttu päätyi sovintoon, jonka päätös salattiin julkisuudesta. Olisi mielenkiintoista tietää oliko asentajalla paljon elohopeaa elimistössään.

https://finnishwolf.wordpress.com/blogs/amalgaami-myrkytys

/Amalgaamipaikat ja sähkö

Mitä näillä nyt on yhteistä?
Äkkiseltään ajateltuna ei tule ehkä mieleen, että amalgaamipaikat ja metalliset tukirakenteet suussa saattavat aiheuttaa sähköisiä ongelmia. Tästä seuraa elohopean liukenemista elimistöön, hampaiden halkeilua, jolloin elohopeaa pääsee elimistöön lisää. Mitä korkeammaksi jännite-ero kasvaa, sen enemmän elohopeaa elimistöön pääsee.
Toinen asia mitä ei ehkä tule ajatelleeksi on että olemme koko ajan sähkökentässä, ympärillämme on paljon erilaisia kenttiä, maan magneettikenttä, aurinkotuulet, ihmisen luomat kentät (mikroaaltoja, tietokoneita, matkapuhelimia, vahvistinmastoja, sähkölinjoja, voimalinjoja, sähkölaitteita yms.) Amalgaami reagoi näihin sähkömagneettisiin kenttiin paikassa ja vielä ehkä enemmän kudoksissa, sillä se on metalli.
Jos suussa maistuu metallin maku, silloin amalgaamia liukenee enemmän. Jos olet ollut kosmetologilla hoidossa ja suussasi on amalgaamipaikkoja, olet voinut huomata että jossain sähköissä hoidoissa suuhun nousee myös metallin makua.
Elohopea on ympäristömyrkky jonka voi ajatella olevan yhteydessä sähköyliherkkyyteenkin. Elohopean pääsy keskushermostoon aiheuttaa monenlaisia oireita. Eipä se tee hyvää aivokudoksessakaan.

Lisätietoja asiasta:
Eija Tamminen, Päivi Rekula, Matti Juusela: Sähköä ilmassa
Alasdair & Jean Philips: The Powerwatch Handbook

(Lähde: https://luovataito.wordpress.com/2010/12/08/amalgaamipaikat-ja-sahko/)

Potilaskertomus 1

-Täytyy sanoa että kun pääsin itse eroon amalgaamipaikoista tuntui että elämä muuttui täysin, hiuksia ei enää lähtenyt tukkoina, ymmärsin mitä ihmiset minulle puhuivat, liikkuminen helpottui huomattavasti, oudot kivut katosivat, aistien toiminta parani, akne parani, iho muuttui muutenkin paremmaksi, haju- ja makuaisti paranivat, aivot alkoivat toimia paremmin, sähkölaitteet eivät enää aiheuttaneet päänsärkyä, ihan vain jotain pientä mainitakseni….

Potilaskertomus 2

-Ihmettelin kännykänkäytön jälkeistä aivokuoren kiputilaa vuosikaudet. Pahimmillaan jos puhuin kännykkään autossa ja maaseudulla yli 10 minuutin puheluita, saattoivat yöunet mennä, koska aivot eivät jotenkaan osanneet rauhoittua. Kun tavallinen hammaslääkäri poisti yhden elohopeapaikan, alkoi vuoden kestävä outo päänkipujen aikakausi (yleensä en ole kärsinyt pääkivuista) . Jouduin rajoittamaan kännykän käyttöäni siitä seuranneiden kiputilojen vuoksi, jotka muuten olivat vielä sillä puolen vahvemmat, millä puolen pidin kännykkää. Lopulta keksin ajatuksen että amalgaameilla voisi olla yhteyttä aiheeseen. Kun Katriina Dick-Dröstad poisti amalgaamit turvallisesti, niin kas kummaa pystyin puhumaan kännykkään pitkiäkin puheluita, ilman että päänkuori ja sen alustila kävivät aristavaksi häiriten jopa unta.

Potilaskertomus 3

-Oireet olivat valtavat, joka paikka oli kipeä päästä jalkapohjiin. Hampaiden juuria särki ja ikenet valuivat verta. Lääkärit eivät löytäneet mitään syytä. Pidettiin luulosairaana, mikä tuntui tosi pahalta. Menin Tampereelle kun kuulin kansanradiosta jutun että amalgaamista voi tulla tälläisia oireita. Löysin Tampereelta biohammaslääkärin, joka antoi tukilääkityksen alkuun ja hoiti poiston suojaten ikenet ja hengityksen höyryiltä. Kuukauden pari päästä aloin jo parantumaan lääkityksen avulla. Yskä, ahdistus ja sydämen heikkous paranivat jo tällä vähän. Kun paikkoja poistettiin jo viikossa alkoivat pahat oireet hävitä. Luulin olevani jopa sähkölle allerginen, kun yöllä oli suu täynnä verta. Oireita oli paljon ja ne olivat vakavia, kärsin niistä vuosikausia ja luulin tulevani joko hulluksi tai kuolevani. Oireet pahenivat pikkuhiljaa, jopa käsiala meni niin huonoksi etten pystynyt nimeäni kirjoittamaan. Nyt 20 vuoden päästä olen paljon paremmassa kunnossa kuin tuolloin. Ilman amalgaamisaneerausta olisin varmaan vammautunut tai kuollut jo 20 vuotta sitten. Jopa hiukseni alkoivat kasvamaan uudestaan ja uusiutumaan kun pääsin eroon amalgaamimyrkytystilastani, kertoo nyt 74-vuotias naishenkilö. -Nyt olen paremmassa kunnossa kuin 50-vuotiaana.

Otamme vastaan lisää kertomuksia osoitteessa Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.