Lasten liikenneturvallisuus on yhteinen asia.

Teiden sulamisen myötä liikenteeseen pölähtää taas joukko pyöräileviä lapsia ja mopoilevia teinejä. Aikuisen on hyvä aika miettiä omaa liikennekäyttäytymistä ja sitä, mitä itse voi tehdä turvallisemman liikenteen puolesta.

Suojateiden pitää olla nimensä mukaisesti suojateitä. Yksikin suojatiellä loukkaantuva tai henkensä menettävä lapsi on liikaa.

Lasten liikkumista jalan ja pyörällä on syytä tukea, sillä vanhempien viedessä lapset kouluun autolla liikennemäärät koulujen lähistössä kasvavat. Ekaluokkalaisten kanssa on tärkeä nähdä, miten lapsi soveltaa oppimaansa itse ja seurata, että turvallinen liikkuminen jatkuu läpi vuoden.

Jotta liikenteen seassa kulkeminen sujuisi mahdollisimman turvallisesti, kannattaa vanhempien muistaa, että lyhyin reitti ei aina ole turvallisin. Vanhemman kannattaa selvittää, millä reiteistä on vähiten riskikohtia, kuten vilkkaita tienylityksiä. Koulumatkalla kannattaa suosia jalkakäytäviä.

Suojateitä pitää käyttää, seepranraidat eivät ole koristeena asvaltilla. Autoilijan on vaikeaa huomata pientä koululaista, jos tämä ryntää tielle esimerkiksi pysäköityjen autojen välistä. Suojatiellä on muistettava varmistaa, että auto on varmasti aikeissa pysähtyä.

Varmista, että lapsi keskittyy liikenteeseen eikä leikkiin. Leikit koulukavereiden kanssa tulisi unohtaa autoteiden läheisyydessä.

Lasta kannattaa myös muistuttaa, että liikenteessä ei näppäillä puhelinta tai muita laitteita.

Esimerkiksi 7-8 -vuotiaille ajoneuvon nopeuden tai etäisyyden arviointi on vielä vaikeaa. Nopeuden ja etäisyyden käsitteiden käyttäminen opetuksessa ei siksi välttämättä tuo toivottuja lopputuloksia. Riskejä ei välttämättä havaita oma-aloitteisesti, vaan silloin, kun niihin pyydetään kiinnittämään huomiota. Vielä 9–10-vuotiaillakaan riskien havaitseminen ei ole kehittynyt aikuisen tasolle.

10–12-vuotiaat lapset alkavat jo samaistua johonkin ryhmään. Ryhmäpaine voi saada lapsen tekemään asioita toisin liikenteessäkin – esimerkkinä pyöräilykypärän käytön yleistyvä lopettaminen 12-ikävuoden tienoilla.

Oikean tiellä liikkumisen lisäksi lapsen ulkovaatetuksen kannattaa olla asianmukainen ja sopivasti huomiota herättävä.

Huomioliiviä ei jokalapsi suostu pukemaan päällensä, mutta värit saisivat olla kirkkaita. Harmaa huppari ja musta reppu sulautuvat maisemaan ja käyvät näkymättömiksi. Pimeällä heijastin on lisäksi välttämätön.

Nuorilla on paha tapa rynnätä ajoradan yli kaikkialta muualta paitsi suojatien kohdilta. Usein mennään peukalot kännykän näppäimillä tai iPodit korvilla ja keskitytään ihan muuhun kuin liikenteeseen - näitä haahuilijoita tulee autoilijan varoa, eikä luottaa pelkästään liikennevaloihin.

Lapsen liikennekäyttäytymiseen vaikuttaa myös aikuisen antama esimerkki. Vastuu liikenteessä on aina aikuisella, ja jokainen täysi-ikäinen kyllä varmasti tuntee jo liikennesäännöt, niiden noudattaminen vaan tuppaa lipsumaan. Piston saa tuntea sydämessään meistä jokainen, joka liikkuu liikenteessä vanhalla rutiinilla ja holtittomasti, käyttää sitä liikennettä sitten autoilijana, pyöräilijänä tai kävellen.