Mielestäni yhteiskunnallinen ilmapiiri on Suomessa lähes hiipien muuttunut yrittäjä- ja yritysvastaiseksi. Tälläkin viikolla on eduskunnassakin löytynyt useita esimerkkejä tästä taudista. Sana yksityistäminen on muuttunut kirosanaksi, jopa silloin, kun ei ole kyse yksityistämisestä. Viikolla yksi kollega haukkui yrityksiä jopa ahneuden perikuvaksi.

Otan teille pari esimerkkiä. Sote-uudistuksessa pyrittiin laajasti avoimuuteen, kilpailun vääristymisen ehkäisyyn ja läpinäkyvyyteen. Kuitenkin perustuslakivaliokunta totesi, että maakunnan ei tarvitse tuottaa palveluja yritysmuotoisesti. Eli samalla ilmoitettiin, että kiinteistövero, varainsiirtovero ja arvonlisäveron palautusjärjestelmä voivat olla erilainen eri toimijoilla. Jotenkin ajatuksissa yritys ei enää olla toiminnan organisointimuoto, vaan jotain pahaa ja hämärää.

Samalla kuitenkin tarpeet avoimeen ja reiluun laatukilpailuun esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat mitä ilmeiset. Tuottavuuserot esimerkiksi eri sairaanhoitopiirien välillä ovat valtavat. Professori Paul Lillrankin tutkimusten mukaan jos kaikki Suomen sairaanhoitopiirit olisivat yhtä tehokkaita kuin tehokkain, säästäisimme verorahoja kolme miljardia vuodessa. Jos kaikki olisivat keskimääräisessä tehokkuudessa, säästettäisiin miljardi.

Vastaava taistelu on nyt alkanut myös uuden kasvupalvelulain osalta. Helsingin Sanomien artikkelissa (HS 4.5.2018) SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kehottaa, että työvoimapalveluja ei saa yksityistää hätiköiden. Jälleen sana yksityistäminen sekoitettiin ulkoistukseen. Samaan tavoitteeseen kuulemma päästään helpommin ja riskittömämmin nykyisiä toimintatapoja ja järjestelmiä kehittämällä.

Mitä himskattia! Tässä on ollut vuosikymmeniä mahdollista kehittää nykyisiä monopolistisia työvoimapalveluja. Mikäli nyt vihdoinkin annettaisiin tulospalkkioita yksityiselle sektorille siitä, että se saisi autettua ihmisiä takaisin töihin, mitä pahaa siinä on?

Sitten kun vielä tehdään samat tulospalkkiot kaikille, johan alkaa kehitystyö. Samalla tavalla voidaan kilpailuttaa myös vajaatyökuntoisten palvelut. Ja mikäli siellä ei synny riittävää kilpailua, maakunta voi toteuttaa palvelun, joko yksin tai yhdessä kuntien, yksityisten ja kolmannen sektorin kanssa.

Viikon pahin yrittäjävastainen teko on SDP:n veroehdotukset. Listalla ovat esimerkiksi pääomatulon kiristys, yrittäjävähennyksen poisto, suurempituloisten veronkorotukset, sijoitusvakuutusten verotus ja listaamattomien yritysten kaksinkertainen verotus. Mitä tähän loppuun voisi sanoa. Yrittäjille tervemenoa Viroon! Työllisille tervemenoa työttömyyskortistoon! Suomelle tervemenoa IMF:n ja komission holhoukseen!

Parhain terveisin Harri

 

Harri Jaskari