Lepakko voi syödä yhdessä yössä yli 2 700 hyttystä. Nahkasiiville maistuvat myös yöperhoset, joista monien toukat syövät viljely- ja puutarhakasveja. 

Ihmisen ja lepakon rinnakkaiselo on molempia hyödyttävä asia. Kuitenkin lepakoille sopivia paikkoja on nykyään aiempaa vähemmän. Lepakoiden luonnolliset asuinpaikat ovat harvenemassa, koska hoidetuista metsistä on tapana siivota sairastuneet ja kuolleet puut pois. 

Metsälepakko ja isolepakko, kuten myös vesisiippa, pikkulepakko ja korvasiippa, ovat tyypillisiä metsässä asuvia lepakkolajeja. Ne suosivat suljettuja lepakonpönttöjä, samoin kuin luonnossa ne hakeutuvat esimerkiksi tikan tekemiin onkaloihin ja onttoihin puunrunkoihin tai oksiin.

8kotiKestopöntöstä iloa pitkään 

Tampereen Luontokaupassa Laukontorin laidalla on laaja valikoima erilaisia luontoystävän tarvikkeita. Lepakkopönttöjen joukosta löytyy muun muassa kestävästä ja hengittävästä puun sekä betonin sekoitteesta valmistettuja asumuksia. Pöntöt on valmistettu Saksassa ja niillä on 60 vuoden takuu.

Lepakon asumus ripustetaan puuhun tai rakennuksen seinälle vähintään 3-4 metrin korkeuteen. Esteetön vaakatason lähestymisreitti tulee varmistaa.

- Lepakonpesät, kuten kaikki muutkin pesät, on hyvä puhdistaa säännöllisesti. Lepakonpesiä on sekä seinään että puuhun kiinnitettäviä, ja molemmissa malleissa huolto onnistuu helposti irrotettavan etupaneelin kautta, kertoo Mirja Linnas Tampereen Luontokaupasta.

- Samasta puun ja betonin seoksesta valmistetaan pesiä myös linnuille. Hengittävä ja kestävä seos kestää tikan ja oravan. Niin sanottu Turvapönttö estää villikissoja ja pienpetoja pääsemästä käsiksi poikasiin.

(Lähteet: Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry, Tampereen Luontokauppa)

8pikkanen

 

Lepakot ovat jyrsijöiden jälkeen maailman lajirikkain nisäkäslahko. Ne ovat ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä.

Suomessa elää 13 lepakkolajia, joista viittä tavataan yleisesti maamme etelä- ja keskiosissa, loput ovat harvinaisempia. Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) elää pohjoisempana kuin mikään muu maailman noin 1200 lepakkolajista. 

Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä ja suosivat saalistusmaastoinaan metsäisiä ja kulttuurivaikutteisia alueita. Toisaalta hyönteisravintoa on runsaasti tarjolla erityisesti vesistöjen lähellä. Vain pohjanlepakko on todellinen joka paikan laji – se lentää niin kivikaupungissa kuin tunturipurojen varsillakin. Suuret aukeat kuten peltolakeudet tai avohakkuut eivät lepakoille yleensä kelpaa.

Lepakot ovat aktiivisia pääsääntöisesti yöaikaan. Linnun lentoon verrattuna lepakon lento vaikuttaa vaivalloiselta ilman kauhomiselta, mutta tosiasiassa se on hyvin tarkkaan hienosäädelty ja tehokas tapa liikkua. Paikallaan lentävä lepakko kuluttaa vähemmän energiaa kuin samalla tavalla ruokaileva kolibri tai kiitäjä-perhonen.

Lepakoilla on kyky hahmottaa ympäristöään aistimalla esineistä kimpoavia ultraääniä. Ne päästävät korkeita ultraäänipulsseja saadakseen selville mitä ilmatilassa on. Lepakko pystyy arvioimaan kohteen etäisyyden siitä, miten pitkään ääni-impulssin palaaminen kestää.

Lepakot kaikuluotaavat yleensä 20–100 kHz:n taajuudella. Hyväkuuloiset ihmiset saattavat kuulla isolepakon (Nyctalus noctula) kaikuluotausäänen, joka on melko matalataajuista.

8lepakkoseinalla