Ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä on muinaisesta Egyptistä noin 4000 ennen ajanlaskun alkua. Myös muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät kosmetiikkaa. Varhaisissa meikeissä on hyödynnetty muun muassa elohopeaa ja lyijyä sekä kalansuomuja. Punamullasta valmistettiin huulipunaa. Antiikin inkat ja atsteekit tekivät kovakuoriaisista kynsien ja huulten väriainetta.

Aikoinaan naiset käyttivät tervaa silmien rajaukseen, ripsivärinä sekä kulmakynänä.
Länsimaissa kosmetiikan käyttö rajoittui keskiajalla ylempään yhteiskuntaluokkaan. 1800-luvulla Englannin kuningatar Viktoria määritteli julkisesti meikkauksen epäkohteliaisuudeksi. Se kuvattiin rahvaanomaiseksi ja prostituutioon sekä työväenluokkaan liittyväksi.
Toisen maailmansodan aikoihin ehostuksen käyttö levisi kaikkiin kansanluokkiin ja ylemmissä luokissa lähes kaikkiin yhteisöihin.
Nykyaikana kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä. Euroopassa kosmetiikkateollisuus työllistää suoraan tai välillisesti puolitoista miljoonaa henkeä.
Ekotrendi ja eläinkokeiden vastustus ovat kasvattaneet luonnonkosmetiikan suosiota. Pohjoismainen ja erityisesti suomalainen kauneudenhoito on kovassa nousussa, koska ajatus puhtaan luonnon marjoista, sienistä ja kasveista saaduista ainesosista houkuttelee.

(Lähteet: Wikipedia, Kauneustoimittajat ja Voice)

 

 6huulipuna